Tekstit

Kääpiöpöllö

Kuva
Istun mökkisaunan lauteilla ja katselen ikkunasta ulos, kun takametsän kuusikkoon pyrähtää kummallinen pikkulintu. Se on jotenkin laatikkomainen, siivet ovat leveät ja lyhyet ja lentotapakin on hieman erilainen kuin tavallisilla pikkulinnuilla. Voisiko se olla varpuspöllö? Äkkiä kylytakki päälle ja kameran kanssa ulos etsimään lintua. Ja siellähän se pikkuruinen pöllö istuukin kuusen oksalla, mutta niin hämärässä ettei kuvissa näy kuin musta läiskä.

Seuraavana aamuna näen saman pöllön uudelleen - tällä kertaa ulkohuussin ikkunasta. Taas äkkiä takaisin mökkiin kameraa etsimään ja pöllöä kuvaamaan. Nyt kuvat onnistuvat; pöllö tarkkailee lintulautaa valppaana ja taustalla näkyy aamuauringon kultaaman metsän sävyjä. Tiaiset tajuavat kuitenkin pysyä poissa lintulaudalta tuona aamuna, ja pian pöllö jatkaakin matkaansa. 

Mietin siinä miten mukavaa mökkeily joskus onkaan, kun voi saunassa ja huussissa istuessaan katsella pöllöjä... Mökillä luonto on aina lähellä!





Varpuspöllö ei ole mikään ihan u…

Pakkasyö taivasalla

Kuva
Siskoni ja minä testasimme pääsiäisenä uusia untuvamakuupussejamme, ja nukuimme yön ulkona, suoraan tähtitaivaan alla. Yöksi oli luvattu kirpakkaa pakkasta, mutta emme antaneet sen lannistaa suunnitelmiamme. Pakkanen merkitsee nimittäin kaunista ja kirkasta yötä, ja tähtiähän me nimenomaan halusimme pehkuistamme tuijotella.

Yöpymispaikaksemme valitsimme tutun ja turvallisen mökkijärven, jolta olisi helppo palata mökin lämpöön, mikäli kylmä yllättäisi. Kävelimme illansuussa pienen saaren edustalle ja tamppasimme meille yöpymispaikan valmiiksi. Kasasimme myös pientä lumimuuria petimme ympärille tuulensuojaksi, vaikka yöstä olikin tulossa aika tyyni. Sitten takaisin mökille saunomaan ja syömään oikein kunnon tuhti iltapala.


Yön pimennyttyä suuntasimme takaisin yöpymispaikallemme, hyvin varustautuneina kylmään yöhön. Lämpömittari näytti lähtiessämme -6 astetta pakkasta.

Varusteina meillä oli:
-Kolmen vuodenajan untuvamakuupussi (comfort-lämpötila -3℃) ja tavallinen makuupussi sisäkkäin
-Loviis…

Koskikara - hyvänmielenlintu

Kuva
Jäisen joen tönnäällä seisoo pieni pyylevä lintu. Se niiailee valppaana ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle, aivan kuin jotain hassua jumppaa suorittaen. Sitten se hyppää kylmään virtaan, katoaa pinnan alle ja pulpahtaa pian takaisin toukankotelo nokassaan. Ja juuri kun ajattelet ettei lintu voi tästä enää ihastuttavammaksi muuttua, puhkeaa tuo pieni pallero iloiseen liverrykseen, jota puro vielä solinallaan kauniisti säestää. Koskikaraa katsellessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle.   




Koskikara on monessa suhteessa erityinen ja hieman eriskummallinen lintu. Ensinnäkin, se on varpuslinnuista ainoa joka osaa sukeltaa. Ihan ensinäkemältä ei koskikaraa mestarisukeltajaksi uskoisikaan, sillä eipä sillä ole edes räpylöitä. 



Toiseksi, koskikara on niitä harvoja lintuja, jotka muuttavat Suomeen talveksi. Meillä talvehtivat koskikarat ovat kotoisin pääosin Pohjois-Ruotsista ja -Norjasta, ja vakituisena asukkaana koskikara on Suomessa hyvin harvinainen. Minusta on jotenkin hauskaa ajatella, et…

Jääkuplia

Kuva
Saippuakuplien hauskuus nousee aivan uudelle tasolle, kun kuplia puhaltaakin kesän sijasta talvella. Kauniit jääkiteet muodostuvat hetkessä kuplan pintaan, kasvavat huimaa vauhtia suuremmiksi ja lopulta eteesi on ilmestynyt täysin jäätynyt kristallipallo. Taas jälleen täytyy vain todeta, että kyllä näissä pakkaspäivissä on jotain ihmeellistä taikaa! 


Oman kokemukseni mukaan paras sää jäätyneille saippuakuplille on noin 10-15 astetta pakkasta. Lämpötilan tippuessa alle -20 asteen kuplat jäätyvät turhankin nopeasti, eikä jääkukkien muodostumista ehdi kunnolla ihailla. Tuolloin kuplat jäätyvät tosin vahvoiksi jo ilmassa, ja laskeuduttuaan ne alkavat vieriä pitkin maata tuulen mukana, mikä sekin on ihan hauskaa katseltavaa. Jääkuplia voi puhaltaa myös melko pienilläkin pakkasilla, mutta tuolloin jäätyminen kestää kauemmin. 


Saippuakuplaliuoksen teen aika mututuntumalla, hiukan sokeria sekaan ja sen verran astianpesuainetta että kuplat saa jäämään lavuaarin pohjalle ehjinä. Kaikkein kauneimm…

Pakkastaikoja

Kuva
Kaikenlaista hauskaa ja ihmeellistä sitä voikin kylmillä keleillä tehdä. Tämä pakkastaikatemppu, jossa heitetään (lähes) kiehuvaa vettä ilmaan on noussut suureen suosioon viime vuosina, mutta jostain kumman syystä minä en ollut sitä ehtinyt aiemmin kokeilla. Tänä vuonna päätin sitten vihdoinkin testata omia taikavoimiani, ja suuntasin ulos kirpeään pakkasilmaan loihtimaan näitä ihmeellisiä jääpilviä.




Kuurapilven loitsiminen on oikeastaan aika helppoa. Veden tulee olla vain mahdollisimman kuumaa ja ilman mahdollisimman kylmää. Heiton pitää olla nopea ja kaareva, jotta vesi leviää mahdollisimman suurelle alueelle. Pieniksi pisaroiksi jakautunut kuuma vesi höyrystyy ja sitten nopeasti härmistyy, eli muuttuu kiinteäksi kuuraksi.




Näitä kuvia ottaessamme pakkasta oli noin 20 astetta, ja se näytti riittävän vallan mainiosti. Mutta tietenkin mitä kylmempi ilma, sen parempi. Vettä voi heittää ilmaan esimerkiksi isosta mukista, kannusta tai pullosta.

Ja ei tarvitse pelätä päälle tippuvaa kuumaa ve…

Ihanat pakkaspäivät

Kuva
Minä sitten rakastan näitä päiviä, kun kaikki on yhtä kauneutta ja kimmellystä. Kun kuura kuorruttaa maan, ilma on täynnä keijupölyä ja talventörröttäjät puhkeavat uuteen kukkaan. Koko maailma muuttuu aivan toisenlaiseksi, ja ilmassa on selvästi jotain ihmeellistä taikaa.
















Tällä kertaa kuvissa esiintyi siis luonnon muovaamia talven ihmeitä, mutta kaikeksi onneksi joitakin pakkastaikoja voi kokeilla itsekin. Näistä lisää seuraavissa postauksissa!