Pompeiji - aikamatka 2000 vuoden taa

Pompeiji oli se syy miksi lähdimme matkalle Italiaan, ja olihan se tietenkin vaikuttava ja mielenkiintoinen paikka. Siinä kun käveli pitkin muinaisen roomalaiskaupungin katuja, tai astui sisään amfiteatteriin samoista ovista kuin gladiaattorit aikoinaan, tunsi olevansa melkein kuin aikamatkalla. Tuhoisa Vesuvius lymyili vieläkin mahtavana horisontissa, yhtä rauhallisen näköisenä kuin pompeijilaistenkin silmissä ennen tuota kohtalokasta vuotta 79. 

"But if you close your eyes
Does it almost feel like
Nothing changed at all?"

Vesuvius

Ironisesti Vesuvius purkautui ilmeisesti juuri Vulcanalian, eli tulen jumalan juhlan jälkeen. Tuhka jähmetti Pompeijin sekä sen asukkaat tuohon hetkeen, ja säilöi kaupungin poikkeuksellisen hyvin meidän nykyihmisten ihmeteltäväksi. Nyt 2000 vuotta myöhemmin Pompeiji on syystäkin Napolin alueen suosituimpia nähtävyyksiä.

Saapuessamme Pompeijin porteille myhäilimme itseksemme, miten hyvä idea olikaan ollut käydä ensin Herculaneumissa ja ostaa sieltä yhteislippu näihin molempiin kaupunkeihin. Pääsimme nimittäin nyt skippaamaan monta kymmentä metriä pitkän lippujonon, ja olimme ensimmäiset jotka astuivat sisään Pompeijin porteista niiden auetessa aamulla.

Forum

Saimme nauttia Pompeijista aluksi suorastaan aavemaisen tyhjänä. Muutama arkeologi siellä oli jo työn touhussa, mutta muuten valtava Forumkin oli aivan autio. Harvinainen näky näin kesäaikaan, jolloin valtavat turistimassat vyöryvät rauniokaupungin kaduille.

Forum sekä Jupiterin temppeli Vesuviuksen edessä

Pompeijista löytyy niin oikeustaloja ja jumalten temppeleitä, kuin arkisempiakin rakennuksia kuten kauppoja, leipomoita ja asuintaloja. 17 vuotta ennen tulivuorenpurkausta kaupunki oli kärsinyt pahasti maanjäristyksessä, eikä kaikkia sen vahinkoja oltu ehditty vielä korjata ennen lopullista tuhoa. Osa temppeleistä oli siis aika raunioina jo ennen kuin tuhka ja kivi peitti ne.

Basilica eli oikeustalo

Paljon oli Pompeijin kauneudesta säilynyt vielä nykypäiväänkin asti, ja saattoi vain kuvitella miten upea paikka se on ollut täydessä loistossaan. Kaikkia niitä seinämaalauksia, mosaiikkitaideteoksia ja veistoksia katsellessa sitä vain ihaili, miten esteettistä väkeä antiikin roomalaiset ovatkaan olleet.

Vettiin talo, jossa kaksi veljestä asustivat. Elämä näytti kohdelleen heitä varsin hyvin, sillä he olivat vapautettuja orjia, jotka vapautuksen jälkeen rakensivat menestyksekkään uran kauppiaina. Talo on yksi Pompeijin kauneimmista ja hulppeimmista.

Kaunis mosaiikkilähde (Pienen lähteen talo)

Kylpylä

Joitakin rakennuksista löytyneitä esineitä oli nähtävillä viljavarastossa, mutta suurin osa niistä on nykyisin museoissa. Taloista oli siis lähinnä vain seinät ja lattiat jäljellä, ja itse asiassa mosaiikeista ja frescoistakin monia on viety muualle. Se oli vähän harmi, sillä olisi ollut hauskaa nähdä ruukut keittiössä siinä mistä ne oli löydetty, tai leipä uunissa jonne se oli laitettu 2000 vuotta sitten.

Leipomo. Näistä uuneista on kuulemma löytynyt monia leipiä.

Fauni-patsas (tai siis sen jäljennös)

Cave canem - varo koiraa. Pompeijissa asusti selvästi paljon koiraihmisiä!

Valitettavasti todella moni rakennuksista oli suljettu vierailumme aikana. Pompeijin hienoissa taloissa pitää olla työntekijöitä vahtimassa, etteivät turistit tuhoa mosaiikkeja ja frescoja, joten talot joissa ei vartijaa sillä kertaa ollut olivat sitten lukkojen takana. Aika moni sellainen paikka jossa olisimme halunneet käydä jäi siis harmillisesti näkemättä. Onneksi Pompeiji on kuitenkin aivan valtava rauniokaupunki (n. 50 hehtaaria kaivettu esiin), joten nähtävää siellä riitti vaikka jokunen talo olikin suljettu.

Kaduilla näkyvät vieläkin kärryjen "raiteet".

Roomalaisella suojatiellä. Tämä suojatie suojasi jalankulkijoita katujen likavesiltä ja jätteiltä, sillä Pompeijissa ei ollut viemärijärjestelmää (toisin kuin Herculaneumissa).

Ihania roomalaisia vesipisteitä, joissa pystyi täyttämään juomapullonsa, oli Pompeijissa runsaasti. Vettä kuluikin paljon, sillä oli 30 astetta lämmintä eikä varjoja juuri missään!.

.
Saapuessamme kuuluisan bordellin kohdalle ihmisiä oli jo ehtinyt valua Pompeijiin aikamoinen lössi, ja jono sisälle ilotaloon oli hirvittävän pitkä. Emme viitsineet jäädä jonottamaan, joten tuo paikka jäi meiltä nyt näkemättä. Pompeiji on kuuluisa punan poskille nostattavista taideteoksistaan, ja niitä löytyy bordellin lisäksi myös muualta kaupungista, jopa ihan tavallisista asuintaloistakin. Tarinan mukaan rauniot vuonna 1599 löytänyt Domenico Fontana olisi haudannut uudelleen monia löytöjään, koska ne olivat niin epäsovinnaisia ja hävyttömiä tuolle aikakaudelle.

Priapus, hedelmällisyyden jumala (Vettiin talo)

Vähän jäi harmittamaan, että unohdimme tyystin etsiskellä seiniltä muinaisia graffiteja. Pompeiji on täynnä hauskoja kirjoituksia, jotka kertovat ihanan arkipäiväisesti ja elävästi kaupungin elämästä. Olimme kyllä kuulleet graffiteista, mutta jotenkin hurmaannuimme niin kaikista kauniista frescoista, ettemme sitten muistaneet enää etsiskellä seiniltä vaatimattomampia raapustuksia.

Jonkin "virallisemman" poliittisen mainoslauseen me kuitenkin löysimme (tarkoituksenomaiset kirjoitukset maalattiin seinään punaisella tai mustalla, kun taas oikeat graffitit oli kirjoitettu vain raaputtamalla), ja tutkiessani Herculaneuminsta ottamiani kuvia huomasin yhdessä niistä kenties roomalaista graffitia. Seiniltä löytyy myös nykyihmisten töherryksiä, mutta tuossa oli sen verran kaunis fontti että epäilin sen olevan ihan alkuperäisiä kirjoituksia.

Juuri ja juuri nähtävissä jotain kirjoitusta. (Herculaneum)

Lukiessani nyt graffiteista ihastuin niihin sen verran, että laitetaanpa tähän muutama hauska ja koskettava viesti menneisyydestä. Aika paljon niissä on samoja aiheita kuin nykygraffiteissakin, mutta ihanasti roomalaisuudella maustettuna. Jos joskus menen uudelleen Pompeijiin niin pitää kyllä lueskella tarkemmin mistä paikoista nämä löytyvät!

"Auge rakastaa Allotenusta."
"Epaphra, olet kalju!"
"Epaphra ei ole hyvä pallopeleissä."
"Samius Corneliukselle: mene ja hirtä itsesi!"
"Mies, jonka kanssa syön illallista, on barbaari."

Käviköhän Epaphra pelailemassa pallopelejä tällä urheilukentällä? Keskellä näkyy tyhjä uima-allas.

"Rakastavaiset ovat kuin mehiläisiä, sillä he elävät hunajaista elämää."

"Jos joku ei usko Venukseen, niin hänen pitäisi nähdä tyttöystäväni."

"Isäntä, me olemme kastelleet sänkymme. Tunnustan että teimme väärin. Jos haluat tietää syyn, niin siellä ei ollut yöastiaa." (Majatalon seinällä)

"Keisari Neron raha-asioista vastaava virkamies sanoo, että tämä ruoka on myrkkyä." (ravintolakriitikko 2000 vuoden takaa :D)

"Itkekää, tytöt. Penikseni on luopunut teistä. Nyt se työntyy miesten takamuksiin. Hyvästi, ihmeellinen naisellisuus!"

"Floronius, etuoikeutettu seitsemännen legioonan sotilas, oli täällä. Naiset eivät tienneet hänen läsnäolostaan. Vain kuusi naista sai tietää, liian harva tällaiselle oriille." (Gladiaattorin kirjoitus)

Pompeijissa sijaitsee vanhin säilynyt roomalainen amfiteatteri.

Täällä Floronius ja muut gladiaattorit ottivat mittaa toisistaan.

Ja viimeiseksi se viesti, joka sai kaikkein haikeimman hymyn huulilleni:

"Me, kaksi rakasta miestä, ystäviä ikuisesti, olimme täällä. Jos haluat tietää nimemme, ne ovat Gaius ja Aulus."

Baari, jossa tarjoiltiin ruokia ja juomia. Kävivätköhän nuo ikuiset ystävykset, Gaius ja Aulus täällä istuskelemassa?

Valtaosa Pompeijista muistutti nimenomaan kaupungin elämästä: näimme missä ihmiset olivat kulkeneet päivittäin, jättäen jälkensä kaupungin katuihin ja rakennuksiin. Suurimman osan ajasta kuvittelin itseni keskelle kuhisevaa roomalaiskaupunkia.

Sitten saavuimme siihen ainoaan paikkaan, jossa uhrien valokset oli jätetty alkuperäisille sijoilleen, Pakolaisten puutarhaan. Mielikuvitusmatkani siirtyi kukoistuksen ajoista tuohon kohtalokkaaseen päivään ja kaupungin kuolemaan.

Pakolaisten puutarha, jossa uhrit ovat vielä alkuperäisillä paikoillaan. 

Vesuvius oli ollut niin pitkään hiljaa, ettei edes käsite "tulivuori" ollut tuttu kaupungin asukkaille, ja usein puhutaankin että purkaus tuli ihmisille kuin salama kirkkaalta taivaalta. Pompeijissa asui kuitenkin yli 10 000 ihmistä (joidenkin arvioiden mukaan jopa 20 000), kun taas purkauksen on arvioitu vaatineen "vain" parisen tuhatta uhria. Suurin osa ihmisistä oli siis sittenkin osannut lähteä pakoon. Kenties he olivat paenneet jo maanjäristyksiä jotka edelsivät purkausta, tai tajusivat lähteä viimeistään silloin, kun vuori sylki ensimmäiset tuhkapilvensä taivaalle päivää ennen varsinaista purkausta.

Suurin osa uhreista on siirretty ja laitettu lasisiin laatikoihin. Uhrien joukossa oli ihmisten lisäksi myös lukuisia eläimiä, kuten koiria, possuja ja aaseja.

Ne, jotka eivät jostain syystä pystyneet lähtemään pakoon, tai olivat liian jääräpäisiä ja typeriä lähteäkseen, kuolivat todennäköisesti pyroklastisen pilven kuumuuteen (ennen heidän uskottiin tukehtuneen tuskallisesti kuumaan tuhkaan). Pilven lämpö riitti tappamaan, mutta ei tuhonnut pehmytkudoksia, minkä ansiosta pystymme nykypäivänäkin näkemään jopa ilmeet näiden ihmisten kasvoilla. ruumiit nimittäin jättivät maatuessaan tuhkaan ihmisen muotoisen onkalon, josta on valettu Pompeijin kuuluisia kipsivaloksia.

Ihmisten ja eläinten lisäksi muuten myös kasvit jättivät jälkensä tuhkaan. Kasveista tehtyjen valosten perusteella Pompeijin puutarhoihin on istutettu nyt samanlaisia puita ja pensaita, kuin niissä kasvoi 2000 vuotta sitten.

Ainakin Pompeijissa esilläolevat uhrit näyttivät mielestäni monet varsin levollisilta, ennemmin nukkuvilta kuin maahan kaatuneilta. Halusinkin kuvitella heidän kuolleen nopeasti ja rauhallisesti kesken unen.

Laitetaanpa tähän loppuun vielä pari kuvaa siitä, kun kävelimme takaisin kohti sisäänkäyntiä. Hieman oli tunnelma muuttunut aamusta... Vaikka toisaalta, olihan se Forum täynnä ihmisiä silloin antiikin aikoinakin. 

Käy tsekkaamassa myös kirjoitukseni toisesta Vesuviuksen tuhoamasta roomalaisesta kylästä, Herculaneumista, jos et ole sitä vielä lukenut!

Käytännön vinkkejä:

• Jos käyt Pompeijin lisäksi Herculaneumissa (mitä suosittelen lämpimästi!), käy siellä ensin ja osta yhteislippu molempiin kaupunkeihin! Näin vältät hurjat lippujonot Pompeijissa. Yhteislippu maksaa 22/12€  (18-24-vuotiaat EU-kansalaiset saavat allennetun hinnan, alle 18v. ilmaiseksi), ja on voimassa kolme päivää.
• Lippu pelkkään Pompeijiin maksaa 13/7,50€
• Tutustu Pompeijiin etukäteen: lueskele eri rakennuksista ja katsele alustavasti mitä kaikkea haluat nähdä ja millä suunnalla kaupunkia ne sijaitsevat. (Älä unohda graffiteja kuten me!) Voit toki myös mennä oppaan vetämälle kierrokselle, mutta varaudu tuolloin kurkkimaan ihmisten päiden yli ja valitse oppaasi huolella, sillä Pompeijiin mahtuu kuulemma niin todella hyviä kuin huonojakin oppaita. Sisäänkäynniltä saa opaslehtisen ja kartan, ja myös audioguideja on saatavilla.
• Omiin lemppareihini Pompeijissa kuuluivat:  
• Vettiin talo/House of the Vettii (Hyvin säilyneitä frescojen peittämiä seiniä)
• Pienen lähteen talo/House of the Small Fountain (Ihana mosaiikkilähde)
• Traagisen runoilijan talo/House of the Tragic Poet (Varo koiraa - lattiamosaiikki)
• Kylpylät
• Amfiteatteri
• Pakolaisten puutarha/Garden of the Fugitives (ruumiita alkuperäisillä paikoillaan)
• Forumin viljavarasto/Forum Granary (ruumiita sekä Pompeijista löytyneitä esineitä)
• Forum
• Faunin talo/House of the Faun (pieni fauni-patsas)
• Lisäksi meidän piti käydä myös mm. teatterissa, bordellissa (Lupanar), Venus simpukankuorella -talossa (House of the Venus in the shell) sekä Muinaisen metsästyksen talossa (House of the Ancient Hunt), mutta erinäisistä syistä nämä jäivät näkemättä, vaikka olimme lukeneet niiden olevan myös hienoja paikkoja. (Osa oli suljettu, osaan hurjat jonot, jotkin vain yksinkertaisesti unohdimme kun oli niin paljon nähtävää sokkeloisessa kaupungissa.) Tsekkaa siis myös nämä!
• Pompeijiin pääsee Sorrentosta ja Napolista Circumvesuviana-junalla (aikataulut voit katsoa täältä), sisäänkäynti on ihan Pompeijin aseman vieressä. Meno-paluulippu taisi olla jotain 8€.
• Ota hattu, aurinkorasvaa ja vesipullo mukaan! Pompeijissa on vesipisteitä, joissa voi täyttää pullonsa (tosin veden maku on hieman erikoinen). Pompeiji on kesällä kuuma paikka, eikä varjoa ole paljon missään! Pompeijiin ei myöskään kannata mennä ehkä ihan matkan ensimmäisenä päivänä, vaan vasta kun on vähän tottunut kuumuuteen.
• Laita hyvät kävelykengät, sillä Pompeiji on valtava paikka ja kadut muhkuraisia. Rattaiden kanssa liikkuminen olisi varmasti äärimmäisen ärsyttävää ja vaivalloista, joten niitä ei ehkä kannata ottaa mukaan.
• Mene Pompeijiin heti sen auetessa aamulla, jolloin väkeä ja lämpöasteita on vähän vähemmän. Tai vaihtoehtoisesti voit mennä vasta iltapäivällä, jolloin pahimmat turistimassat ovat jo lähteneet. Aukioloajat näet Pompeijin sivuilta.
• Jos mahdollista, käy Pompeijissa pahimman turisti-ja hellekauden ulkopuolella (eli vaikka keväällä tai syksyllä.)
• Pompeiji on niin laaja, ettei sitä millään voi nähdä yhdellä kertaa. Kaupungissa kiertelyyn ja päänähtävyyksien näkemiseen kannattaa varata aikaa vähintään kolme tuntia. Meillä meni aikaa Pompeijissa nelisen tuntia, emmekä me joutuneet odottamaan missään vuoroamme ja lisäksi aika moni taloista oli silloin kiinni. Pompeijissa saisi hyvin vietettyä vaikka useamman päivän, jos sen haluaisi tutkia kunnolla.
• Jos aikaa ja kiinnostusta riittää, käy myös Napolin museossa, jonne on viety paljon Pompeijin esineitä, mosaiikkeja ja valoksia uhreista. Meillä museo jäi käymättä kun ohjelmaa oli muutenkin niin paljon, ja kuulemamme perusteella olimme saaneet Napolista aika kaoottisen ja melkein pelottavan kuvan. Näin jälkikäteen sitä kuitenkin miettii, että olisiko kuitenkin pitänyt käydä myös tuossa museossa.