Taskut täynnä

Kauan sitten eli Irlannissa kurja ja viheliäinen mies nimeltä Stingy Jack. Jack oli aikamoinen keppostelija, ja tarinan mukaan hän pääsi kerran jekuttamaan jopa paholaista itseään. Jack istui pubissa iltaa pirun kanssa, eikä saitana miehenä halunnut maksaa juomistaan. Niinpä hän keksi pyytää paholaista muuttumaan kolikoksi. Pirun muutettua muotoaan Jack kuitenkin laittoi tämän taskuunsa hopearistin viereen, jolloin piru ei pystynyt enää muuttumaan takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Ovela Jack laittoi pirun lupaamaan, ettei tämä tulisi hakemaan hänen sieluaan kuoleman jälkeen. Paholaisen tehtyä lupauksen päästi Jack tämän pois taskustaan.  Mutta kun Jack sitten kuoli vuosien kuluttua, ei Pyhä Pietari päästänytkään tätä ilkeää ja kurjaa miestä Taivaaseen. Jack meni Helvetin porteille, mutta piru ei päästänyt häntä sinnekään tekemänsä lupauksen vuoksi. Niinpä Jack päätyi vaeltamaan maailmojen väliseen pimeyteen ikuisiksi ajoiksi, kuulumatta oikein minnekään. Paholainen heitti kuiten

Tänä syksynä aurinko on ollut harmillisen vähän esillä, ja tuntuu että kaikki kauniit ilmat ovat lisäksi sattuneet niille päiville jolloin olen istunut lähes koko valoisan ajan sisällä yliopistolla. Sellaiset "auringossa hehkuva ruska"-kuvat jäivät siis tänä vuonna ottamatta, mutta onneksi myös harmaalla kelillä saa ihan kivoja kuvia. Varsinkin jos kumartuu katselemaan syksyn pieniä yksityiskohtia. Tulkoon syksy! Tämä koivu taisi ottaa pienen varaslähdön ruskaan. Liekehtivä metsä. Suon värejä. "Karpaloselfie". Hämmästyttävän kiiltäviä marjoja, etenkin hieman märkinä. Kaks tyttöö meni karpaloon -ja molemmat mahtu.

Syksyllä tähdet syttyvät pimeän yötaivaan lisäksi myös hämyisiin kuusimetsiin. Ne puskevat esiin maasta pieninä nuppuina, aukeavat tuikkiviksi tähdiksi ja nousevat lopulta ylös liehuhelmaisina metsän henkinä. Näitä ihmetyksiä ei heti ensi näkemältä uskoisi sieniksi... Kaunis kuin kukkanen. Maatähdet ovat melko harvinaisia ilmestyksiä, eli ihan joka metsässä ei niiden tuiketta pääse ihailemaan. Ne viihtyvät rehevässä maaperässä, ja lisäksi moni lajeista suosii kalkkia, mikä taitaakin olla yksi syy niiden harvinaisuuteen. Nämä näkemäni sienet kasvoivat vanhassa muurahaiskeossa, joka on hyvin tyypillinen kasvupaikka maatähdille. Kyseessä taisi olla lajeista yleisin eli uurremaatähti. Maatähdet kehittyvät aivan maan rajassa tai jopa maan alla. Ne ovat kuin pieniä vihertäviä munia, jotka puskevat esiin maan uumenista. Munissa on tavallaan kaksi palloa sisäkkäin, joista sisempi kasvaa nopeammin ja saa ulomman kuoren repeämään kauniiksi tähdeksi. Kehittyvien

On olemassa yksi hämäkki, josta ei vain voi olla pitämättä. Se on pieni, pörröinen ja äärimmäisen suloinen. Se kääntyy uteliaana tapittamaan suoraan silmiin, ja osaapa tämä hurmuri vielä tanssiakin. Sanotaan, että se on hämähäkki joka voi auttaa araknofoobikkoja pääsemään eroon kammostaan. Sillä miten kukaan voisi pelätä tai inhota tällaista pikkuruista söpöläistä? Tuo "oksa" on mustikan varpu, eli aika pieni on tämä hämis! Kyseessä on tietenkin veikeä hyppyhämähäkki. Oikeastaan se ei ole mikään yksittäinen laji, vaan hyvinkin laaja hämähäkkien heimo. Suurin osa hyppijöistä elelee trooppisilla alueilla, mutta löytyy näitä hurmureita reilusti täältä Suomestakin. Itse olen tutustunut hyppyhämähäkkeihin lähemmin vasta tänä vuonna, kun olen saanut käyttööni makrolinssin. Kyllähän hyppijöitä voi paljain silminkin katsella, mutta paremmin niiden ilmeet saa esille suurentavan linssin avulla. Ensimmäinen hyppijä tuli vastaan kuvatessani rantahämähäkkiä. Hyppyhä