Taskut täynnä

Moni kakku päältä kaunis... vaan jotkin on upeita sisältäkin! Tämän kakun sisustasta paljastuu nimittäin sinivalkoinen Suomen lippu, eikä herkullisuudessakaan olla tingitty ulkonäön vuoksi. Suomi-kakku sopii erinomaisesti itsenäisyyspäivän juhlapöytään, tai miksei näin Suomi 100-juhlavuotena voisi tätä kakkua syödä muinakin päivinä. Ensimmäisen Suomi-kakun tein jo vuosikausia sitten nähtyäni netissä kuvan vastaavanlaisesta jenkkikakusta. Tuolloin kakku jäi kuitenkin vähän turhan matalaksi, ja mustikkaiset täytteet erottuivat liian hyvin kerrosten väleissä. Tällä kertaa käytössä oli siis pienempi vuoka ja valitsin täytteiksi sitruunaa/limeä sekä valkosuklaata, joista saa aikaan paljon näkymättömämmät täytteet. Tein kakun 22 cm vuokaan, joskin sinisen kakkupohjan kanssa hieman jännitin tursuaako se sieltä yli. Kannattaa siis laittaa varmuuden vuoksi pelti alle, jos taikina yltää lähelle kakkuvuoan reunaa! (Jos käytät erikokoista vuokaa, katso muunto-ohjeet esim. Kinuskikissalta .

Otin kameran mukaan Helsinkiin ja lähdin kuvaamaan vaihteeksi vähän kaupunkiluontoa. Aiemmin olen siis napsinut luontokuvia vain mökillämme Vuorenkylässä, joka on sellainen noin 200:n (?) asukkaan pikkukylä pitkän ja kuoppaisen hiekkatien päässä. Siellä eläimet eivät ole juurikaan tottuneet ihmisiin, ja oravatkin ovat sellaisia metsäoravia, jotka menevät suorastaan kauhusta kankeiksi aina ihmisen kohdatessaan.  Hieman oli siis kummallista kuvailla Helsingin puolikesyjä oravia ja lintuja, jotka olivat kuin ammattimalleja ja suorastaan rakastivat ihmisiä ja kameraa. Siinä ei todellakaan oltu enää Kansasissa... Päätin suunnata näin alkajaisiksi oikeaan luontokuvaajien paratiisiin, jossa kuka tahansa voi nykyään olla orava-tai lintukuiskaaja. Kyseessä on tietenkin Seurasaari, jonka hurmaavat oravat ovat tulleet varsin tunnetuiksi Konsta Punkan luontokuvissa. Tänä päivänä Seurasaari onkin hyvin suosittu paikka helsinkiläisten luontokuvaajien keskuudessa.  Oravia Seurasaar

Usvaisissa ja sumuisissa päivissä on jotain ihanan salaperäistä. Melkein kuin raja eri maailmojen välillä olisi häipynyt, ja kaikenlaiset henget ja taikaolennot olisivat lähteneet liikkeelle... Tässä pieni kuvakooste syksyn utuisista aamuista, illoista ja vähän muistakin vuorokaudenajoista. Hiljaisuus Kadonnut järvi. (Tämä kuva on itse asiassa jo kesältä.) Salaperäinen kesäyö. Usvapatsas järven yllä.  "Aamu-Ursulaa", kuten siskoni tapasi pienenä sanoa. Tuo hupaisa ilmaisu on vieläkin meillä käytössä pienenä sisäpiirin vitsinä. Tie tuntemattomaan. Eräs lyhyt iltakävely, joka vähän venähtikin kun eksyimme utuiseen ihmemaahan. Seuraa somessa:

Palataanpa taas pienen tauon jälkeen Suomi 100-reseptien pariin. Jälleen kerran inspiraatio ja ainekset jälkkäriin tulivat luonnosta, tällä kertaa aarteita eli supermarjoja pursuavalta suolta. Tämä kiisseli hehkuu suon kirkkaissa väreissä ja maistuu karpalolta ja lakalta. Kulhon pohjalla piilossa muhii vielä kinuskikiisseliä marjojen kirpakkuutta pehmentämässä. Marjakiisselin voi tietenkin tehdä myös pelkistä karpaloista tai lakoista, jos ei molempia marjoja satu kotoa tai kaupasta löytymään. Tee tuolloin kaksinkertainen annos valitsemaasi marjakiisseliä. Aiemmat Suomi 100-reseptit voit käydä katsomassa  täältä. Suon aarteet -jälkkäri (5-7 annosta) Ainesosat: Kinuskikiisseli 3 dl maitoa 1 dl kuohukermaa 1 muna 1 dl kinuskikastiketta (kaupasta) 1 tl vaniljasokeria 2 rkl perunajauhoja Lakkakiisseli 1,5 dl lakkaa 2,5 dl omenatäysmehua 1 rkl perunajauhoja n. 1/4-1/2 dl sokeria Karpalokiisseli 1,5 dl karpaloita 2,5 dl vettä 1 rkl perunajauhoja n. 1/