Taskut täynnä

Jäisen joen tönnäällä seisoo pieni pyylevä lintu. Se niiailee valppaana ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle, aivan kuin jotain hassua jumppaa suorittaen. Sitten se hyppää kylmään virtaan, katoaa pinnan alle ja pulpahtaa pian takaisin toukankotelo nokassaan. Ja juuri kun ajattelet ettei lintu voi tästä enää ihastuttavammaksi muuttua, puhkeaa tuo pieni pallero iloiseen liverrykseen, jota puro vielä solinallaan kauniisti säestää.  Koskikaraa katsellessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle.    Koskikara on monessa suhteessa erityinen ja hieman eriskummallinen lintu. Ensinnäkin, s e on varpuslinnuista ainoa joka osaa sukeltaa. Ihan ensinäkemältä ei koskikaraa mestarisukeltajaksi uskoisikaan, sillä eipä sillä ole edes räpylöitä.  Valkea vilkkuluomi suojaa koskikaran silmiä sukelluksen aikana. Toiseksi, koskikara on niitä harvoja lintuja, jotka muuttavat Suomeen talveksi. Meillä talvehtivat koskikarat ovat kotoisin pääosin Pohjois-Ruotsista ja -Norjasta, ja vakituisena asu

Saippuakuplien hauskuus nousee aivan uudelle tasolle, kun kuplia puhaltaakin kesän sijasta talvella. Kauniit jääkiteet muodostuvat hetkessä kuplan pintaan, kasvavat huimaa vauhtia suuremmiksi ja lopulta eteesi on ilmestynyt täysin jäätynyt kristallipallo. Taas jälleen täytyy vain todeta, että kyllä näissä pakkaspäivissä on jotain ihmeellistä taikaa!  Jäätynyt saippuakupla.  Oman kokemukseni mukaan paras sää jäätyneille saippuakuplille on noin 10-15 astetta pakkasta. Lämpötilan tippuessa alle -20 asteen kuplat jäätyvät turhankin nopeasti, eikä jääkukkien muodostumista ehdi kunnolla ihailla. Tuolloin kuplat jäätyvät tosin vahvoiksi jo ilmassa, ja laskeuduttuaan ne alkavat vieriä pitkin maata tuulen mukana, mikä sekin on ihan hauskaa katseltavaa. Jääkuplia voi puhaltaa myös melko pienilläkin pakkasilla, mutta tuolloin jäätyminen kestää kauemmin.  Saippuakuplaliuoksen teen aika mututuntumalla, hiukan sokeria sekaan ja sen verran astianpesuainetta että kuplat saa jäämään lav

Kaikenlaista hauskaa ja ihmeellistä sitä voikin kylmillä keleillä tehdä. Tämä pakkastaikatemppu, jossa heitetään (lähes) kiehuvaa vettä ilmaan on noussut suureen suosioon viime vuosina, mutta jostain kumman syystä minä en ollut sitä ehtinyt aiemmin kokeilla. Tänä vuonna päätin sitten vihdoinkin testata omia taikavoimiani, ja suuntasin ulos kirpeään pakkasilmaan loihtimaan näitä ihmeellisiä jääpilviä. Kuurapilven loitsiminen on oikeastaan aika helppoa. Veden tulee olla vain mahdollisimman kuumaa ja ilman mahdollisimman kylmää. Heiton pitää  olla nopea ja kaareva, jotta vesi leviää mahdollisimman suurelle alueelle. Pieniksi pisaroiksi jakautunut kuuma vesi höyrystyy ja sitten nopeasti härmistyy, eli muuttuu kiinteäksi kuuraksi. Bibedi babedi bum! Näitä kuvia ottaessamme pakkasta oli noin 20 astetta, ja se näytti riittävän vallan mainiosti. Mutta tietenkin mitä kylmempi ilma, sen parempi. Vettä voi heittää ilmaan esimerkiksi isosta mukista, kannusta tai pullosta. Ja

Minä sitten rakastan näitä päiviä, kun kaikki on yhtä kauneutta ja kimmellystä. Kun kuura kuorruttaa maan, ilma on täynnä keijupölyä ja talventörröttäjät puhkeavat uuteen kukkaan. Koko maailma muuttuu aivan toisenlaiseksi, ja ilmassa on selvästi jotain ihmeellistä taikaa. Kultainen päivä. Keijupölyä. Jääkuningattaren puutarhassa... Jotkin kukat kukkivat kauneimmin talvella. Varvun uudet lehdet. Tämä puuntaimi oli kasvattanut itselleen höyhenet. Kuorrutettu joki. Pakkasukon ikkunaan puhaltama jää-ja kuurataideteos. Linnut muuttuvat kylmällä suloisiksi höyhenpalloiksi - voi vain ihmetellä miten ne selviävät pakkasesta! Tästä pallerosta (nimeltä koskikara) tulossa piakkoin lisää kuvia. Kuurakide jäällä. Tällä kertaa kuvissa esiintyi siis luonnon muovaamia talven ihmeitä, mutta kaikeksi onneksi joitakin pakkastaikoja voi kokeilla itsekin. Näistä lisää seuraavissa postauksissa! Seuraa somessa: