Taskut täynnä

Istun mökkisaunan lauteilla ja katselen ikkunasta ulos, kun takametsän kuusikkoon pyrähtää kummallinen pikkulintu. Se on jotenkin laatikkomainen, siivet ovat leveät ja lyhyet ja lentotapakin on hieman erilainen kuin tavallisilla pikkulinnuilla. Voisiko se olla varpuspöllö? Äkkiä kylytakki päälle ja kameran kanssa ulos etsimään lintua. Ja siellähän se pikkuruinen pöllö istuukin kuusen oksalla, mutta niin hämärässä ettei kuvissa näy kuin musta läiskä. Seuraavana aamuna näen saman pöllön uudelleen - tällä kertaa ulkohuussin ikkunasta. Taas äkkiä takaisin mökkiin kameraa etsimään ja pöllöä kuvaamaan. Nyt kuvat onnistuvat; pöllö tarkkailee lintulautaa valppaana ja taustalla näkyy aamuauringon kultaaman metsän sävyjä. Tiaiset tajuavat kuitenkin pysyä poissa lintulaudalta tuona aamuna, ja pian pöllö jatkaakin matkaansa.  Mietin siinä miten mukavaa mökkeily joskus onkaan, kun voi saunassa ja huussissa istuessaan katsella pöllöjä... Mökillä luonto on aina lähellä! "Peuka

Siskoni ja minä testasimme pääsiäisenä uusia untuvamakuupussejamme, ja nukuimme yön ulkona, suoraan tähtitaivaan alla. Yöksi oli luvattu kirpakkaa pakkasta, mutta emme antaneet sen lannistaa suunnitelmiamme. Pakkanen merkitsee nimittäin kaunista ja kirkasta yötä, ja tähtiähän me nimenomaan halusimme pehkuistamme tuijotella. Yöpymispaikaksemme valitsimme tutun ja turvallisen mökkijärven, jolta olisi helppo palata mökin lämpöön, mikäli kylmä yllättäisi. Kävelimme illansuussa pienen saaren edustalle ja tamppasimme meille yöpymispaikan valmiiksi. Kasasimme myös pientä lumimuuria petimme ympärille tuulensuojaksi, vaikka yöstä olikin tulossa aika tyyni. Sitten takaisin mökille saunomaan ja syömään oikein kunnon tuhti iltapala. Yölamppumme sieltä jo nousee... Yön pimennyttyä suuntasimme takaisin yöpymispaikallemme, hyvin varustautuneina kylmään yöhön. Lämpömittari näytti lähtiessämme -6 astetta pakkasta. Varusteina meillä oli: -Kolmen vuodenajan untuvamakuupussi (comfort-lämpöt